Harrin polulla on juurensa ja mutkansa. Tämä sivu  kertoo joistakin polun merkityksellisistä vaiheista. Sivu koskettelee niin ammatillisia kuin henkilökohtaisiakin  tapahtumia.

Vieressä oleva ilmakuva kertoo äitini suvun peruja olevasta Nuotiorannan ”Emauksesta”, jossa vietin lapsuuteni kesät. Jotakin ainutlaatuista oppia sain silloin kyläyhteisön, naapuruuden ja ystävyyden olemuksesta. Merkillisellä tavalla ihminen kasvaa kiinni maahan ja paikkoihin. Tuon pihapiirin muistan lapsuudestani neliöpihana. Päärakennusta vastapäätä oli ”keltainen talo”, jossa oli mm. leipomo ja kahvila, jota isoäitini piti. Eleläpuolella oli ”Jurveliusten” talo, jossa Ojan perhe asui. Siitä talosta oli lähtöisin myös yksi Ylitornion merkkimies, kirjailija Väinö Kataja (Jurvelius). Emauksen ohella muistan myös ”Onnelan”, äitini tätien talon mäessä monen muun talon lisäksi. Oma pirttini on ylempänä mäessä,  myllyojan varressa entisen pärehöylän paikalla. Sitä kautta ovat sittemmin kulkeneet lähes kaikki kirjoitukseni.

Vieressä oleva maalaus taas on Hyypän taloryhmästä Kälviällä. Isäni koti, Kallentupa, näkyy keskellä pääty katsojaan päin. Punainen Matintupa, Lucina Hagmanin syntymäkoti, on nykyään Marttajärjestön hallinnassa. Mannun tupa, Kallentupaa vastapäätä osin oikealla. Maalauksen on tehnyt Kalle Huhta, hänkin Kälviältä. Lucina Hagman, yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista suomessa,  on kirjassaan kertonut lapsuudestaan Kälviällä ja Hyypällä. Samoin on tehnyt hänen veljensä Tyko Hagman kirjassaan ”Elämäni lapsuus”. Vanhan polven kuvaukset Hyypästä ovat vertaansa vailla.

Hyypän talo, tupa ja koko lähialue oli itselleni toinen uusi ja ainutlaatuinen maailma. Kaikki laitteet ja koneet, hevoset ja metsät, johon kaikkeen Martti-setä minua opasti. Serkut ja sedät olivat minulle merkitykseltään aivan korvaamattomat. Perunalaatikoista Tuomo-serkun kanssa rakennettu hyppyrimäki joentörmällä ja toinen luonnonrinteessä pölkänmäellä. Ja vielä: Kalle-tuoran tekemä harmooni kamarissa ja omenatarha pihalla. Karstauskone mäkituvalla. Pienen pojan taivas. Elävästi ovat mielessäni monet junamatkat Oulusta Kälviän asemalle. Milloin Ahti-setä, milloin taas Martti-setä hevosen kanssa asemalla vastassa. Hienompaa vastaanottoa en muista. Taustalla maalauksessa kuusiaidan ja joen takana näkyy Kälviän kirkko ja tapuli, aikanaan nekin Hyypän maille rakennettu.

Sivu täydentyy!

Tulevia teemoja: Henrik Carpelanin seminaarista Tavistock Instituuttiin. Viisi vaikenemisen vuotta Metanoian ja Organisaatiodynamiikka FINOD:n jälkeen.

Ihmisiä ja ammattilaisia, jotka ovat merkittävällä tavalla opettajina ja ohjaajina minua sittemmin ammatillisella polulla kannatelleet: Inka Ensio, Henrik Carpelan, Eric Miller, Harold Bridger, Olya Khaleelee, Tor-Björn Hägglund, Johannes Enckell, Margareth J. Rioch, Anton Obholzer, David Armstrong, Gordon Lawrence, Pirkko-Liisa Onnismaa, Helena Itälä, Pirkko Siltala…

Tähän lyhyt lainaus vanhan ajattelijan kirjoituksesta :

”Kerro minulle! Missä ovat kaikki muinaiset mestarit, jotka hyvin tunsit, kun he vielä elivät ja olivat menestyksensä huipulla? Heidän paikallaan ovat jo toiset, enkä tiedä, muistavatko nämä heitä” (Tuomas Kempiläinen).