Yksinkertaisen taju

”Niiden ihmisten määrä, jotka ymmärtävät yksinkertaisuuden hankituksi ominaisuudekseen, vähenee kaiken aikaa. Mutta he ovat niitä, jotka säilyvät” (Martin Heidegger: Peltotie. Kts. Kirjallisuutta kerrattavaksi).

Suomalaisessa kirjallisuudessa meillä on omat mestarimme. Mainitaan tässä hiljattain edesmennyt Antti Hyry. Yksilöllistä olemista ja kokemusta voisi tuskin yksinkertaisemmin ja sattuvammin kuvata. Kun lukee vanhan avioparin keskustelua saunassa (”Hanna sanoo: Hyvä vihta. Pietari vastaa: Sinulle tein”), alkaa tajuta yksinkertaisuuden lain: Antaminen tulee mahdolliseksi vasta kun vastaanottaja on riittävän pitkään ollut toisen mielessä. Sama laki pätee niin rakkaudessa kuin työssäkin.

 

Monimutkaisuus

Monimutkaisuuden muotivirtauksessa yksinkertaisen arvo jää helposti huomaamatta. Yksinkertaisuus on luovuttamaton osa tuloksellista johtamistyötä ja organisaatioajattelua. Se on ainutlaatuinen, mutta hankittavissa oleva  taito. Paljon tärkeää hukkuu moninaisuuteen. Monimutkaiset tilanteet ja asetelmat kaipaavat yksinkertaista näkemistä, suoraa puhetta ja ytimen tavoittavaa toimintaa.

Organisaatiodynamiikan Instituutti ODI  etsii tätä yksinkertaisuutta monimutkaisuudesta ja tarjoaa siihen ammatillista tukea. Tutkiva työote on  ODIn tavaramerkki. Yksinkertaisilla tavoilla se pyrkii myös välittämään löytöjään alan toimijoiden käyttöön. Yksinkertaisuus on parhaimmillaan luova yhteenveto monimutkaisuudesta.

 

Elävä

Yksinkertaisuus voi olla yllättävän vaikeaa. Organisaation ymmärtäminen eläväksi olennoksi vaatii oivallustyötä ja havahtumista, tajua. Monelle se on suuri kokemuksellinen siirtymä, uusi löytö, näkökulma organisaatiodynamiikan ytimeen.

 

Tärkeä

Tärkeän ja oleellisen tavoittaminen on jokaisen organisaation jatkuvuuden, säilymisen ja uudistumisen ydin. Tärkeän lähestyminen on kuitenkin yllättävän hankalaa. Sanat katoavat. Tärkeän sanominen ja siinä viipyminen ovat käymässä harvinaiseksi.

 

Ajankohtainen

Tärkeä on aina sidoksissa ajankohtaiseen, siihen mikä juuri nyt on oleellista ja keskeistä. Tärkeä ja ajankohtainen yhdessä ovat tilannetajun peruselementit, niin työssä kuin rakkaudessa. Ajankohtaisen tajun herääminen varmistaa niin ihmistenkuin organisaationkin jatkuvuuden ja säilymisen elävänä  epäjatkuvuuden keskellä.

 

Tässä ja nyt

”Tässä ja nyt” kutsuu esille inhimillisen kokemuksen luomaan yhteistä linjaa ja yhteistyötä. Avoin puhe – kaikessa yksinkertaisuudessaan –  on yksi voimakkaimmista organisaation kehittämisen menetelmistä. Silti se on kovin harvinaista. Yksinkertainen voi olla ajoittain monimutkaista. Avoin luottamuksellinen puhe voi avata lukkoja, joiden avain on sisäpuolella. ”Miten meillä”? merkitsee konkretiaa, kaiken kysymistä oman yhteisön näkökulmasta. Se on kaikkein käytännöllisin – ja samalla vaikein uudistumista tukeva kysymys.

 

Yksinkertaisuus

Yksinkertaisuus ei ole typeryyttä, vaan sen vastavoima. Se ei myöskään tarkoita sitä, että annetaan yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Yksinkertaisuus on enemmän. Se on eläytyvää tajua, joka ilmenee kaikessa näkemisessä ja puheessa, ytimen tavoittamisessa ja sen ilmaisemisessa. Näkemisen lahja on työllä ja ohjauksella hankittu ominaisuus. Yksinkertaisuuden tajun merkit ovat viisaus, kohtuus ja järki. Niiden pohjalle rakentuvat yhteisöllinen sivistys ja tolkku.

Yksinkertaisen ymmärtäminen hankituksi ominaisuudeksi on lahja, jonka arvo avautuu keskittyneen työn avulla. Yhteisen keskittymisen taito on katoava ominaisuus ja suuri mahdollisuus. Polut näihin avauksiin ovat olemassa. ODI haluaa toimia oppaana kiinnostuneille. Vaikka ODI perustaa toimintansa tieteelliseen työhön ja tutkimukseen, sen perusote on käytännöllinen. Perusorientaationa on uusi dynaaminen systeemisyys, sosioanalyysi, yhteisödynamiikkaa ja systeemisyyttä yhdistävä ajattelu. Sosioanalyysi näkee yksilöiden ja yhteisöjen kantaman ahdistuksen ”tulevaisuuden varjona” ja haluaa sitä sellaisena tutkia – sen sijasta, että se vain ”hoidettaisiin” pois.

Yksinkertaiset menetelmät yhdistelevät vanhaa ja uutta, pysyvää ja ilmaantuvaa, teoriaa ja käytäntöä, konkreettista ja symbolista. Ei riitä, että puhutaan tavoitteista ja pyrkimyksistä. On puhuttava myös siitä, missä olemme ja mistä olemme valmiit lähtemään. Tiekartoista ja suunnitelmista ei ole paljon apua, jos ei tiedetä, missä ollaan. Menetelmät eivät  yksin auta – ne tarvitsevat aina kättä – käsittämistä ja toimintaa, ajatusta ja merkityksellisyyden tajua!