”Katoava tila”

Harri Hyyppä. Kolumni Osviitta 4/2013

”Katoava tila”

Tila on sisäinen ja ulkoinen mielen luomus. Ammatillinen tila vaatii aina virittämistä, kannattelua ja sulkemista. Tilan avaaminen on suuri ammatillinen haaste, sulkeminen ehkä sen vaikein osa. Ammatillisuudessa korostuu sen suhdeolemus, osaamisen ja luottamuksen vastavuoroinen kohtaaminen.

Tila rajautuu aina erilleen ympäristöstään. Raja on osa tilan olemusta. Raja voi olla myös alue tai siirtymä. Psyykkinen iho on raja-alue itsen ja ympäristön välissä, jossa psyykkinen ja sosiaalinen limittyvät. Se on aistinelin, joka välittää ja herättää tajun itsen ympärillä olevasta ja vaikuttaa siihen, kuinka näemme ja mitä kykenemme sanomaan ja antamaan.

Tilan kannattelu edellyttää erityistä herkkyyttä. Taiteessa virittyneisyys ja vire ovat luonnollisia tilan ominaisuuksia. Vain keskittynyt vastavuoroinen kuuntelu ja siihen virittyminen tekee antamisen mahdolliseksi. Pienikin häiriö tilassa voi tehdä tyhjäksi niin taide-esityksen kuin muunkin antamisen. Luova tila katoaa ja pakenee kuin villieläin metsässä.

Työnohjaaja pyrki avaamaan ja pitämään työtilaa merkittävän puheen paikkana ja tutkivana tilana. Se vaatii jatkuvaa kannattelua, muuttumista, aikaa myöten myös luopumista ja menettämistä. Tila voidaan menettää myös ennenaikaisesti. Tila voi kadota niin ulkoisista kuin sisäisistäkin syistä. Raja voi tulla eteen monella tavalla.

Puhumisen tila katoaa, jos kuunteleva osapuoli ei ole tunnistetusti läsnä. Ammatillinen tila katoaa, jos ymmärtävä ilmapiiri ole virittyneenä paikalla. Tila   katoaa myös sen myötä, ettei puhe herätä vastausta. Tila katoa myös kun ihminen huomaa, ettei toinen tai kenties kukaan enää ymmärrä hänen puhettaan tai vastaa siihen. Puhuja joutuu kuin vieraaseen maahan, ymmärretyksi tulemisen tila häipyy. Se on aina kohtalokasta, niin omassa lähipiirissä kuin työyhteisössäkin.

Parhaimmillaan tilan katoaminen luo uutta, ei johdonmukaisesti, vaan viiveellä ja sattumanvaraisesti. Säännöksi tästä ei ole. On myös peruuttamatonta menetystä. On myös uudistumista, jonka menetys generoi – menetyksen voimaa. Ikävää ja kohtalokasta on, jos tila katoaa näennäisyyden, pinnallisuuden tai muotoseikkojen vuoksi, esimerkiksi tuntimäärien tai suorituspisteiden hankkimiseen. Näennäisyys tekee hallaa kaikille osapuolille.

Työnohjaustyö on ollut oman ammatillisen elämäni keskeinen työala. Oma ammatillinen polkuni, on kulkenut rinnan työnohjauksen kanssa. Opettajani ja ohjaajani edustivat sitä sukupolvea, ettei heillä ollut mitään erityistä työnohjaajakoulutusta, psykoterapeuttisen tai psykoanalyyttisen koulutuksen lisäksi. Silti heillä oli antamisen lahja, ainutlaatuinen ja pysyvästi mieleen jäävä.

Itse luovutan nyt sovitusti tämän tilan uusille kirjoittajille. Olen kiitollinen siitä, että olen yhdistyksen ulkopuolisena saanut tämän tilan käyttööni ja mahdollisuuden kertoa ajatuksistani, jotka ovat omaa polkuani työnohjaajana kannatelleet. Annan sille suuren arvon.

Harri Hyyppä

Metsätilallinen, Organisaatioanalyytikko FINOD, Seniorikonsultti, Metanoia Instituutti harri.hyyppa@metanoia.fi

0 kommenttia

Kirjoita kommentti

Haluatko osallistua keskusteluun?
Kirjoita kommentti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *