Luottamus ja talouden rakenteelliset uudistukset

Jouko Kajanoja.
Talouspolitiikassa vaaditaan rakenteellisia uudistuksia. Niitä ovat eläkeikärajan nostaminen, julkisten palvelujen tehostaminen ja monet muut vastaavanlaiset toimet. Rakenteellisia uudistuksia koskeva keskustelu koskettaa vain ohuesti yksilön ja yhteisön toimintakykyä menestyvän talouden keskeisinä tekijöinä. Niistä käytetään myös käsitteitä inhimillinen ja sosiaalinen pääoma. Tutkimustieto ja yleinen elämänkokemus antaa aiheen päätellä, että inhimilliselle ja sosiaaliselle pääomalle annettava riittävä paino muuttaa perusteellisesti ymmärrystä tarvittavista rakenteellisista uudistuksista.

Perinteinen uusklassinen taloustiede selitti, miten markkinatasapaino syntyy, mutta ei miten talouskasvu syntyy. Talouskasvun ajateltiin syntyvän teknologisen kehityksen tuloksena ja siten talousteorian ulkopuolella. Kehruu-Jenny, höyrykone ja nykyisin esimerkiksi informaatioteknologia sysäävät talouden kasvuun. Työn tuottavuutta kehittävä keksintö ja sen soveltaminen saavat aikaan kasvusysäyksen, joka vähitellen vaimenee, kun keksintö on hyödynnetty taloudessa. Niinpä tarvitaan jatkuvasti uusia keksintöjä ja uudistuksia, jotta kasvu voisi jatkua.

Vasta 1960-luvun alussa oivallettiin, että keksinnöt ja niiden hyödyntäminen syntyvät ihmisen korvien välissä. Kasvun perimmäisiä selityksiä ovat siis inhimilliset tiedot ja taidot. Näitä tietoja ja taitoja ryhdyttiin kutsumaan inhimilliseksi pääomaksi.

1990-luvulla havaittiin, että myös yhteisön omaisuudet ovat keskeinen taloudellista menestystä selittävä tekijä. Taloustieteilijöiden käynnistämät tutkimukset kertoivat, että talouskasvu on sitä nopeampaa, mitä vahvempaa on kansalaisten luottamus toisiin kansalaisiin ja yhteiskuntaan, mitä enemmän kansalaiset osallistuvat yhteiskunnallisiin asioihin, mitä rehellisempää on keskinäinen vuorovaikutus, mitä tasaisempaa on tulonjako ja mitä helpompaa on sosiaalinen liikkuvuus eli siirtyminen yhteiskuntaluokasta toiseen. Erityisen haitallisiksi talouskasvun kannalta ovat osoittautuneet jyrkät yhteiskunnalliset vastakkainasettelut, varsinkin suuret tuloerot ja etninen segregaatio.

Maailmanpankissa käytettiin käsitettä inhimilliset voimavarat kuvaamaan inhimillisen ja sosiaalisen pääoman kokonaisuutta. Inhimillisten voimavarojen arvioitiin selittävän kaksikolmasosaa talouskasvusta. Tulos vastaa arkijärkeä. Viimekädessä menestys on riippuvainen meistä yksilöinä ja yhteisönä.

1980- ja 1990-luvuilla taloustieteessä kehitettiin endogeenisen (sisäsyntyisen) kasvun teoriaa. Sen tehtävänä on ollut tuoda talouskasvua selittävät tekijät talousteorian sisälle. Aluksi lupailtiin inhimillisen ja sosiaalisen pääoman sisällyttämistä kasvun endogeenisiin selityksiin. Esimerkiksi koulutusta, innovointia ja oikeusjärjestelmää onkin endogeenisen kasvuteorian myötä ilmaantunut talousteorioihin.

Endogeenisen kasvun teorioissa ollaan kuitenkin melko kaukana monista inhimillisen ja sosiaalisen pääoman keskeisistä tekijöistä, kuten sosiaalisista taidoista ja sitoutuneisuudesta tai luottamuksesta ja osallistumisesta. Vielä kauempana ollaan niihin vaikuttavista yhteiskuntapoliittisista toimenpiteistä. Jos sosiaaliset taidot ja sitoutuneisuus ja luottamus ja osallistuminen sekä niihin vaikuttavat yhteiskuntapoliittiset toimenpiteet saisivat edellyttämänsä painoarvon, niin vaatimuksilla rakenteellisista uudistuksista olisi tuntuvasti nykyisestä poikkeava sisältö.

Keskeisiksi rakennepoliittisiksi uudistuksiksi saattaisivat inhimillisen ja sosiaalisen pääoman myötä nousta esimerkiksi seuraavat tehtävät:

• tuloerojen tasoittaminen yhteenkuuluvuutta ja keskinäistä luottamusta edistävänä tekijänä
• yhteiskunnallisten palvelujen, kuten varhaiskasvatuksen ja koulutuksen vahvistaminen yksilöiden toimintakyvyn ja sosiaalisten taitojen rakentamiseksi
• kysynnän lisääminen ja aktiivinen työllisyyspolitiikka syrjäytymisen ehkäisemiseksi
• työtakuun toteuttaminen, jossa jokaiselle tulee subjektiivinen oikeus saada tehdä työtä työehtosopimusten mukaisin ehdoin osallistumisen ja elämänhallinnan edistämiseksi
• vaikutusmahdollisuuksien lisääminen työelämässä ja julkisessa hallinnossa sitoutuneisuuden ja luovuuden vahvistamiseksi.

Näitä tehtäviä ei ole sanottavasti esiintynyt talouspoliittisen keskustelun korostamissa rakenteellisissa uudistuksissa.

Menestyvän talouden tulee täyttää samanaikaisesti monta ehtoa. Nykyiset rakenteellisten uudistusten vaatimukset sisältävät paljon tarpeellisia pyrkimyksiä. Mutta vahvoin perustein voi väittää, että inhimillisen ja sosiaalisen pääoman keskeisten ominaisuuksien ja edellytysten puuttuminen talouden uudistamisen vaatimuksista on vakavin talouden kehittämisen ongelmista.

Kyse on lopulta maailmankuvasta tai paremminkin ihmiskuvasta. Me olemme mahdollisuus. Menestyvän yhteiskunnan keskeisenä edellytyksenä on syytä nähdä inhimilliset voimavarat ja yhteisöllisyyden voima.

3 kommenttia
  1. Tuula Kiander
    Tuula Kiander says:

    Olin lauantaina keskustelussa, jossa kirjoituksesi asiat risteilivät jopa väittelyksi asti. Tulin jotenkin hämmentyneeksi käydystä keskustelusta. Inhimillisyys tai inhimillinen pääoma sivuutetaan jotenkin kevyesti. Siitä puhujana joutuu äkkiä puolustajaksi. Talouden tunnuslukuja käytetään tarkoitushakuisesti viemään pohjaa luottamuksen ja sosiaalisesti kestävän työelämän rakentamiselta. Pelolla johtaminen saa ihan uusia ulottuvuuksia.

  2. Jouko Kajanoja
    Jouko Kajanoja says:

    Tuula, Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa 2/2015 (ilmestyy touko-kesäkuun vaihteessa) on artikkelini, jonka sisältö on sama kuin yllä olevan OD1 blogi-kirjoituksen, mutta perusteellisemmin ja lähdeviittein kirjoitettuna ja taloustieteilijöiden vertaisarvioinnin läpäisseenä. Mikko Weckroth ja kumppanit ovat julkaisemassa kiinnostavaa artikkeliaan kansainvälisessä tieteellisessä julkaisussa. Siinä he osoittavat, että monin tavoin mitattu yksilöllinen toimintakyky ja hyvinvointi sekä yhteisöllisyys ovat vahvassa riippuvuussuhteessa taloudelliseen menestykseen, kun yhteyksiä analysoidaan EU:n maakuntatasolla (289 NUTS-aluetta). Tutkijana ensimmäisenä mieleeni tulee hakea tukea tutkimuksesta, mutta luulen, että tärkeämpää on keskustelu aihepiiristä. Se on tietoisuuden herättämistä ja ihmisten herättämistä miettimään omaa arkikokemustaan. Hyvinvointi ja sitä edistävä fiksusti hoidettu talous ovat riippuvaisia monista tekijöistä. Elämä ja varsinkin yhteiselämä on monimutkainen ja hauras asia. Monen asian pitää olla kunnossa. Silti, on häkellyttävän perusteltua arvella, että hyvinvointi ja talous ovat ensisijaisesti meistä kiinni. Onko niin, että tärkein pohja hyvinvoinnille ja taloudelle on, että me yksilöinä voimme hyvin ja olemme monessa mielessä toimintakykyisiä ja yhteisössä vallitsee avoin, keskustelua pelkäämätön ja luottamuksellinen ilmapiiri ja erilaisuuksia suosivat pelisäännöt ovat yhteisesti hyväksyttyjä? Onko niin, että noiden asioiden kunnossa olo on edellytys myös muiden hyvinvointia ja taloutta edistävien asioiden kunnossa oloon? Minusta noita kysymyksiä/hypoteeseja kannattaa testata. Ilmeisesti yritit sitä urheasti. Jatketaan yrittämistä ja odotetaan uteliaina vastaväitteitä.

  3. Harri Hyyppä
    Harri Hyyppä says:

    Taas kerran ajellessani tänään tänne pohjoiseen tulin kuunnelleeksi radiosta ”Brysselin konetta”. Hieno ohjelma ja haastattelu. Kiitos vaan Joukolle! Hieno juttu, että tämä asia saa laajempaa julkisuutta. Tuossa ohjelmassa ”inhimilinen pääoma”, ”sosiaalinen pääoma” ja vielä ”yhteisöllisyyskin” kulkivat kauniisti rinnakkain. Totta on, mihin Tuula Kiander viittaa, tarkoitushakuisuus vääristää helposti tämän kokonaisuuden tutkimista. Joskus tarkoitushakuisuus kaventaa perspektiiviä. Ajattelen, että kysymys ja vaikeus on siinä, haluammeko katsoa asioiden juuriin. Luottamus on suuri yhteisöllinen voimatekijä. Luottamus rakentaa ilmapiiriä. Se vaikuttaa työn kokemukselliseen ulottuvuuteen sekä edelleen tuloksiin ja tuottavuuteen. Yhteisödynamiikan suuri haaste on avata näitä ketjuja ja osoittaa yhden asian mittaamisen sijaan kokonaisvaltaisemman ymmärtämisen arvo ja mieli. Luottamus on suuri yhteisöllinen voima eikä se aina palaudu vain yhteen asiaan tai yksilöön. Johtajilla on luottamuksen kannattelussa aivan oleellisen tärkeä rooli ja tehtävä. Argumentit ja se, mitä sanotaan ovat tärkeitä, mutta yhtälailla tärkeää on, miten puhutaan.

Kirjoita kommentti

Haluatko osallistua keskusteluun?
Kirjoita kommentti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *