Lisää huoneita – uusia ovia

Harri Hyyppä. Kolumni Osviitta 2/2013

Lisää huoneita – uusia ovia

Osviitan toimituskunta on antanut käyttööni lisää merkkejä. Nyt entistäkin reilummin. Ei vain kolmeatuhatta vaan kolme kertaa kolmetuhatta jatkaakseni työnohjauksen tilan kartoitustyötä. Voin kirjoittaa pienen sarjan keskeisistä tilateeman näkökulmista. Tämä lyhyt teksti pyrkii avaamaan uusia ovia tilan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen alueille.

Virginia Woolf oli ensimmäisiä, joka yhteiskunnallisella tasolla havahdutti nykyihmisiä ymmärtämään henkilökohtaisen tilan merkityksen. Woolfin näky pohjautui ajatukselle, että naisella tulee olla oma huone ja rahaa, jotta hän voisi toimia kirjailijana tai runoilijana. Tila ja adekvaatti varallisuus ovat luovan työn ehtoja. Oma tila, sukupuolesta riippumatta, tekee antamisen mahdolliseksi. Oman tilan taju ja sen suominen toiselle on antamista.

Risto Puutio on ”Merkitysmysteeri” -kirjassaan  kuvannut sosiaalista todellisuutta salina, johon johtaa useampia ovia. Voi ajatella, että jokainen ovi avaa oman todellisuuden. Todellisuus ei ole yksi. Sen ulottuvuuksien ja niiden erilaisuuksien ymmärtäminen on keskeistä työnohjaustyössä. Ymmärtämiseen on monta ovea.

Sosiaalinen todellisuus voi avautua monesta näkökulmasta mutta se voi myös hetkessä muuttua kokonaan muuksi. Jos ihminen tulee petetyksi, maailma muuttuu hetkessä toiseksi. Oivalluksella on samanlainen dramaattinen efekti toiseen suuntaan. Keskustelu voi hetkessä saada aivan uusia sisältöjä. Eri tiloissa voidaan olla silloinkin kun ollaan samassa huoneessa. Hämmästyttävää on, että ihmiset samassakin huoneessa voivat olla tunnistamatta toisiaan ”läsnä” oleviksi.

Itselleni on ollut merkittävää lukea Nonakan filosofiasta. Jussi Onnismaan mainio artikkeli viime Osviitassa sivuaa aihetta. Itselleni havahduttavinta ei ollut ymmärtäminen vaan oma ymmärtämättömyyteni. Japanilaisen ba-tilan käsite oli hyvä esimerkki. Kokemuksen tutkijoiden päivillä Tiina Jaatinen määritteli sitä ”Yhteiseksi muodostuvan tiedon luomiseen ja hankkimiseen tarvittavana sosiaalisena tilana. Tämä tila voi olla fyysinen, virtuaalinen, mentaalinen tai niiden mikä tahansa yhdistelmä. Se on tavallaan alusta kehittyvälle yksilötason ja yhteisötason tietopääomalle”.

Oma oveni työnohjaustyöhön on ollut Bion. Nonaka ja Bion puhuvat kuin samasta asiasta. Eri kielellä. En ymmärtänyt ja silti aloin tajuta. Aivan hämmästyttävällä tavalla samanlaista teoriaa ja ajattelua. Ajattelen japaninkielisen Ba- käsitteen rinnalla englanninkielistä ba , basic assumption teoriaa. Ymmärrän tämän leikittelyksi kielellä, mutta kuin Bion avaisi oven japaninkieliseen teoriankehittelyyn. Miten erilaisuus voikin olla niin samanlaista!

Kokemuksellinen ulottuvuus avaa ovia yhteistyösuhteen rakentumiseen. Suhde rakentuu kasvokkain olemisen, yhteisen tekemisen, viipymisen ja puheen avulla. Osapuolten omat pyrkimykset tuhoavat luovan yhteistyön. Tästä kaikesta voi myös rakentua alusta, joka avaa näkymän uuteen tilaan.

Harri Hyyppä

Metsätilallinen, Organisaatioanalyytikko FINOD, Metanoia Instituutti harri.hyyppa@metanoia.fi